Uutiset 07.09.2020

Sitkeydellä käännetään vaikeatkin pelit voitoksi

Kirittärien Jutta Myllyniemi on Aidonin kummipelaaja. Tänäkin syksynä Kirittäret tavoittelee kärkisijaa Superpesiksessä.

Pesäpallolla on Jyväskylässä pitkät ja kunniakkaat perinteet. Viime vuosina kaupungin pesismaine on ollut pitkälti naisten harteilla, ja hienosti ovat Kirittäret mainetta kannatelleetkin. Tämän vuoden Superpesis-sarjan naisten mitalipelit pelataan syyskuun kolmannella ja neljännellä viikolla. Kirittärillä on hyvät mahdollisuudet ja vakaa aikomus olla mukana finaalipeleissä tavoitteenaan kolmas peräkkäinen Suomen mestaruus. Aidonin kummipelaaja Jutta Myllyniemi on asiasta täsmälleen samaa mieltä. Miten Jutasta tuli Kiritär ja mitkä ovat hänen vahvuutensa kentällä ja kentän ulkopuolella? Juttelimme Jutan kanssa välieräpelien alla.

Miksi valitsit lajiksesi pesäpallon ja miten tiesi johti Kirittäriin?
Kotiseudullani Oulunsalossa pelattiin pesäpalloa ja serkkuni pelasivat sitä, joten siitä se lähti. Monista urheiluharrastuksistani pesäpallo vei voiton, koska se on monipuolinen laji ja tykkään joukkuelajeista.

Jyväskylä tuli tutuksi pelatessani täällä yhden kauden B-tytöissä ja pääsinpä silloin pelaamaan yhden Superpesis-pelinkin. Sen jälkeen pelasin yhden kauden Superpesiksessä Viinijärvellä ja kolme kautta Kempeleen Kirissä. Kempeleessä oli hyvä pelata, mutta Jyväskylä oli kuitenkin paikka, johon halusin. Valmennus on täällä Suomen parhaimmistoa ja ajatuksena on myös opiskella Jyväskylässä.

Mitkä ovat vahvuutesi pesäpalloilijana?
Varmaankin monipuolisuus. Olen tasaisen hyvä niin etenijänä, vaihtajana kuin kotiuttajanakin, ja ulkopelissäkin minulle sopii pelata montaa paikkaa. Myös se, että tykkään treenata, on vahvuus. Minulla on vahva halu kehittyä joka osa-alueella.

Mitkä ovat roolisi sisä- ja ulkopelissä?
Tällä kaudella olen pelannut numerolla 5 eli kotiuttajan roolissa. Ulkopelissä pelipaikka vaihtuu tilanteen mukaan: nollatilanteessa olen etukentällä, vaihtotilanteessa kakkospesällä ja takatilanteessa, kun kolmospesällä on etenijä, pelaan kolmospesällä.

Entä millainen rooli sinulla on Kirittärien joukkueessa?
En ole kaikkein äänekkäin tai räväkin, mutta olen positiivinen ja minulta saa helpot naurut niin hyville kuin huonommillekin jutuille. Olen joukkueemme varakapteeni. Koen tärkeäksi sen, että jokaisella on joukkueessa hyvä olla ja jokainen otetaan huomioon. Joukkuekaverina haluan ja yritän olla helposti lähestyttävä.

Mistä muodostuu hyvä joukkuehenki?
Joukkuehenki syntyy luottamuksesta, avoimuudesta ja aitoudesta: jokainen saa olla oma itsensä ja voidaan puhua yhdessä kaikista, myös vaikeista asioista. Halutaan auttaa ja tsempata kaveria eteenpäin.  Vaikka on kovat tavoitteet, niin muistetaan pitää hauskuus ja rento fiilis ettei mene puristamiseksi. Välillä tehdään myös vapaa-ajalla juttuja yhdessä.

Miten kuvailisit sarjakautta 2020?
Olen kiitollinen siitä, että päästiin pelaamaan, kun välillä näytti jopa siltä, ettei pelattaisi ollenkaan. Myös poikkeusoloissa treenasimme kovasti omatoimisesti. Kun pelit alkoivat, ohjelma on ollut tosi tiivis ja olemme pyrkineet kehittämään peliä jatkuvasti. Pelejä on ollut pari – kolme viikossa, runkosarjan lopussa välillä jopa joka toinen päivä.

Vaikka hävittiin runkosarjassa vain yksi peli, on jouduttu otteluissa koviin tilanteisiin. Niissä on vaadittu sitkeyttä ja kovaa peliä, että on saatu käännettyä vaikeat pelit voitoksi.

Tuleeko sinulle hutilyöntejä?
Aika paljon ollaan lyöntejä treenattu joten osumatarkkuus on hyvä. Lyödessä pystyy jopa suuntaamaan sitä palloa. Joskus vaihtotilanteessa voi tulla taktisia huteja.

Miten Kirittärien tämä kausi päättyy?
Minulla on vahva luotto meidän tekemiseen. Kun tulee tiukka paikka niin me ollaan silloin kovia.

Kuvat: FotoAntti